Janiika

Olen Janiika Vilkuna. Sydämessäni sykkii vahva keskisuomalainen kulttuuri ja osaamisessani näkyy kansainvälinen kokemus. Työni Euroopan parlamentissa antaa vankan perustan tulevaisuuden päätöksentekoon. Rakas perheeni koostuu aviomiehestäni, kahdesta lapsestamme ja kahdesta koirastamme.

Olen toiminut europarlamentaarikko Henna Virkkusen avustajana ja viestintäkoordinaattorina Euroopan parlamentissa pian kaksi vuotta. Työssä olen päässyt lainsäädäntö- ja päätöksentekotyön ytimeen keskisuomalaisten ja suomalaisten edunvalvonnassa. Työ parlamentissa ja Euroopan parhaassa tiimissä on tuonut tutuksi EU:n ja Suomen päätöksentekoa sekä laajat asiantuntijaverkostot. Se on vahvistanut tahtoani lähteä vaikuttamaan keskisuomalaisten yhteisiin asioihin ja antanut vahvat valmiudet vaikutustyöhön.

Opinnot

Lukion jälkeen tein opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa pohtiessani tulevien korkeakouluopintojen suuntaa. Pääsin tuolloin puoleksi vuodeksi töihin YLE Radio Keski-Suomeen. Toimittajakokemus vahvisti haluani lukea viestintää ja vaikuttaa osaltani yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samaan aikaan tapasin puolisoni Tapion ja asetuimme asumaan yhteiseen asuntoon.

Pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle. Opiskelin pääaineena puheviestintää (nyk. viestintä) ja viestinnän sivuainekokonaisuudet tein journalistiikasta, yhteisöviestinnästä sekä kulttuurienvälisestä viestinnästä. Täydensin opintojani taloustieteiden ja valtio-opin sivuainekokonaisuuksilla, kieli- ja it-opinnoilla sekä puolen vuoden Erasmus-opinnoilla Walesissa Cardiffin yliopistossa.

Työelämä & perhe

Työllistyin Jyväskylän yliopiston viestintäyksikköön tiedottajan tehtävään maisteriopintojeni viimeisessä vaiheessa. Tehtävät antoivat loistavaa kokemusta viestinnän ja markkinoinnin kokonaisvaltaisuudesta suuressa organisaatiossa. Tämän jälkeen hakeuduin puolisoni muuton myötä myös itse Kuopioon, jossa työskentelin tiedottajana tuolloista Työ- ja elinkeinoministeriön Suomen Osaamiskeskusohjelma-, Kuopion tiedepuisto- ja korkean osaamisen yritysten yrityshautomotoimintaa koordinoineessa Kuopio Innovationissa. Tein monipuolista viestintää aina tiedepuistomarkkinoinnista start up -yritysten viestintäkoulutuksiin.

Esikoisemme Eemeli syntyi vuonna 2012. Hoitovapaiden jälkeen mieheni sai työkomennuksen EU:n ulkosuhdehallintoon Brysseliin, jonne muutimme v. 2014. Muuton jälkeen saimme tietää odottavamme toista lastamme. Perheen kuopus Aleksanteri saapui maailmaan Brysselissä v. 2015.

Hain perhevapaiden aikana tekemään täydennysopintoja Vrije Universiteit Brussel’in ’Society and New Media in Europe’ -maisteriohjelmaan. Opiskelin pidempiä kurssikokonaisuuksia EU-historiasta, -viestinnästä sekä vaikuttajaviestinnästä, jotka täydensivät aiempia korkeakouluopintojani.

 

Enemmän päätöksentekoon liittyvistä ajatuksistani voit lukea Teemat-sivulta.

 

Tausta, suku ja harrastukset

Neljännen polven keskisuomalainen yrittäjähenki

Isoisoisäni Aleksanteri Soini rakennutti talot ja makasiinit Jyväskylään jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tontti oli silloisen keskustan laidalla Vapaudenkatu 69:ssä, nykyisen hotelli Scandicin edessä olevalla risteysalueella. Paikasta tuli sukumme asuinpaikka pitkäksi aikaa. Sodan aikaan Soinin talo suurelta osin tuhoutui ja paikalla ollut suku menehtyi pommin osuessa tontille. Vaarini oli äitinsä ja veljiensä kanssa poissa kotoa, ja he selvisivät hengissä jatkamaan jälleenrakentamista.

Myöhemmin Kokoomuksessa, seurakunnassa, vaalilautakunnassa, Lions klubissa ja monessa muussa aktiivina toiminut vaarini oli uuttera yrittäjä ja yhteistyön luoja. Aikuisiällä opintojensa jälkeen he ottivat Jyväskylän Tyttökoulusta valmistuneen ylioppilaan, isoäitini Eeva Soinin (os. Oikarin), kanssa johtaakseen tämän vanhempien perustaman Kauppa-Pirtti Oy -vaateketjun. Ketjulla oli pitkään myymälät Jyväskylässä nykyisen Suomalaisen kirjakaupan tiloissa Sokosta vastapäätä, Äänekoskella, Seinäjoella ja Kuopiossa. Yritys työllisti perhettä ja useita työntekijöitä vuosikymmeniä ja teki kansainvälistä yhteistyötä muodin alalla. Äitini Kirsti Vaherto (os. Soini, ent. Vilkuna) teki uransa kansainvälisen markkinoinnin opetustyössä Jyväskylän yliopistolla, liike-elämässä ja yrittäjänä ennen eläköitymistään.

Yliopiston rakentajat

Isäni puolelta isovanhempani Asko ja Irma Vilkuna muuttivat Jyväskylään vuonna 1964 Ruotsin Lundista. He tekivät neljän lapsen vanhempina pitkän uran Jyväskylän yliopiston eteenpäin viemisessä ja rakentamisessa. Akateemikko Kustaa Vilkunan poika, isoisäni Asko, työskenteli etnologian professorina ja humanistisen tiedekunnan dekaanina, Jyväskylän yliopiston rakentamisen neuvottelukunnan puheenjohtajana sekä Suomen korkeakouluneuvoston puheenjohtajana. Filosofian maisteri-isoäitini Irma toimi amanuenssina ja teki tutkimusta etnologian laitoksella.

Isäni Janne Vilkuna ja setäni Kustaa H.J. Vilkuna jatkavat suvun akateemista ketjua työskennellen Jyväskylän yliopistolla museologian ja Suomen historian professoreina.

 

Lapsuus

Synnyin lumisena helmikuisena pakkastiistaina Keski-Suomen keskussairaalassa vuonna 1984.

Kasvoin Jyväskylässä Laajavuoren alla, jossa lapsiperheitä ja kavereita pihoilla riitti. Sain kasvaa tiiviissä kanssakäymisessä Jyväskylässä isovanhempieni ja Keski-Suomessa edelleen asuvien sukulaisteni ja perhetuttaviemme kanssa. Kesämme olemme tiiviisti viettäneet – ja vietämme edelleen – kesäpaikoissa Rutalahdessa, Konnevedellä ja Uuraisilla.

Rakkaat harrastukset

Lapsuudessani harrastuksia päästiin kokeilemaan koulujen ja aktiivisten opettajien kautta; oli Jumppasirkusta ja musiikkiopiston instrumenttikokeiluja kaikille. Lapsuudessa ja ennen kaikkea teini-iässä verkostot, joissa kannettiin vastuuta ja opeteltiin yhdessä vuorovaikutustaitoja, olivat korvaamattomia.

Olen musiikkiluokkien kasvatti: isoäitini opetti minulle pianonsoiton alkeet 5-vuotiaana, siitä saakka olen pianon ääressä istunut. Kävin ala-asteen Kypärämäen koulun ja ylästeen Voionmaan koulun musiikkiluokalla. Voionmaalle jäin myös lukioon, jossa loistavat opettajat antoivat meidän tehdä liikuntapainotteisen lukion ohelle sopivan ”musiikkipainotteisen linjan”, sillä meitä musiikkiluokkalaisia ja muuten musiikkia tekeviä nuoria oli hyvän kokoinen porukka.

Harrastukset alkoivat jo ala-asteella. Aloitin kuorolaulun KolmeKuutosissa ja trumpetin soiton Jyväskylän musiikkiopistolla niin yksityistunneilla kuin orkesterissa. Vaikka 90-luvun lamassa kaikilla oli tiukkaa, tuettiin tuolloin harrastuksia tekemällä paljon talkoita, keräämällä varoja ja tukemalla lasten harrastuksia monelta suunnalta.

Tutuiksi tulivat musiikkiopiston ja konservatorion lisäksi Jyväskylän Voimistelijoiden treenisali isoveljeni Eeron telinevoimistelun myötä sekä jäähalli, jossa vietimme paljon aikaa läheisten serkkujemme taitoluistelu- ja jääkiekkotreeneissä.

Yläasteella siirryin laulamaan Vox Aurea -kuoroon. Silloisen kokoonpanon kanssa ehdimme kotiseudun ja Suomen tapahtumien lisäksi kiertää Kanadassa Vancouverin rannikolta Kalliovuorten yli Torontoon. Samalla soitin musiikkiopiston A-orkesterissa, jonka kanssa kiersimme kotimaan lisäksi Barcelonassa. Kuuluin myös nuorten Big Bandiin ja erilaisiin soittokokoonpanoihin.

Kun kasvoimme Vox Aureasta iän myötä ”ulos”, perustimme uuden Ruamjai-lauluyhtyeen, josta onkin sittemmin kasvanut taitava ja monessa mukana ollut kuoro.

Ensimmäinen työpaikkani sain 7. luokalla lapsinäyttelijänä Jyväskylän kaupunginteatterin Laulavassa Trappin perheessä yhtenä perheen lapsista, näytelmää esitettiin viikottain muutaman vuoden ajan.

Yläasteesta saakka olen työskennellyt kesäisin, jouluisin ja myöhemmin pitkin vuotta opintojen ohella mm. kirjakaupassa, urheiluvälinemyyjänä ja pankkivirkailijana. Jokainen työpaikka ja kollegat ovat opettaneet hurjan paljon.

Luonnossa liikkuminen ja erätaidot ovat olleet perheelleni aina tärkeitä. Koko suku vietti kesälomat mökeillä luonnon keskellä. Perheeseemme tuli ensimmäinen pystykorva kun olin viidennellä luokalla. Eläinten kanssa liikkuminen ja harrastaminen on aina ollut sydäntäni lähellä. Kävin myös ratsastamassa tutuilla talleilla.

Myöhemmin otimme puolisoni kanssa Novascotiannoutajat Kamun ja Pipsan. Koiriemme kanssa olemme harrastaneet ja kisanneet noutajien rodunomaisien lajien parissa Keski-Suomen noutajakoirayhdistyksessä ja Novascotiannoutajat ry:ssä. Olen myös toiminut Kennelliiton koirien luonnekuvaustoimihenkilön tehtävissä.

Nykyään oman perheen kanssa ulkoilemme paljon ja treenaamme koirien kanssa. Koostan omia ajatuksia parhaiten soittamalla, laulamalla ja lukemalla.

 

Yksikään kampanja ei onnistu ilman tukea ja parasta tiimiä. Mukaan kampanjani tueksi voit ilmoittautua Tule mukaan! -sivun lomakkeella. Jokainen tuen osoitus merkitsee paljon; osallistua voi taustalla nimettömänä tukijana, mukana muutamissa talkoissa tai vaikka aktiivisimmassa kenttäporukassa – uusia ajatuksia otetaan innolla vastaan ja kaikki tuki on tärkeää!